Vähennä itsekriittisyyttä tällä menetelmällä
9. helmikuuta 2021
Vähennä itsekriittisyyttä keskittymällä itsen ulkopuolelle, muihin ihmisiin tai asioihin. Tätä ohjetta olen käyttänyt koko työurani ja oikeastaan lähes koko elämäni ajan menestyksekkäästi. Sen ansiosta en ole ottanut harteilleni liian painavia taakkoja kannettaviksi, vaan olen voinut suhtautua haasteisiin mielenkiinnolla ja uteliaasti. Sen avulla en koe myöskään olevani koskaan yksin, vaan aina osa jotain suurempaa. Tämän ajatuksen arvo on noussut arvoon arvaamattomaan nyt korona-aikana, kun ihmisten kohtaamiset ovat jääneet hyvin vähälle.
Olen aina ollut hyvin herkkä kohtaamaan toisia ihmisiä heidän lähtökohdistaan käsin ja tämä piirre on selkeästi suojannut minua vaikeiden asioiden äärellä. Asioiden tarkastelu itseni ulkopuolella on suojannut omaa sisintäni ja kokemusmaailmaani, kun olen hyvin varhain jo osannut erotella omat ja toisten ajatukset, tunteet ja kokemukset. Minulle on myös samaisesta syystä johtuen ollut aina helppoa kohdata toisissa hyvinkin vaikeita tunteita, kokemuksia ja piirteitä. Asioiden tarkastelu itsen ulkopuolelta antaa niille tilaa ja tuo sopivasti etäisyyttä uskaltaa kohdata niitä silmästä silmään.
Minulle ei ole koskaan ollut ammattilaisenakaan vaikeaa suojata itseäni myötätuntouupumukselta tai asiakkaiden rankoilta ongelmilta, kun en ole asettanut itseäni työntekijänä asiakkaan ongelmien keskiöön, vaan olen auttanut asiakkaitani ottamaan askeleen etäämmäs ongelmistaan ja houkutellut heitä tarkastelemaan ongelmiaan kanssani hieman kauempaa. Tämä kumppanuus-suhde vahvistaa sekä asiakkaan että ammattilaisen toimijuutta, sillä siinä ollaan selkeästi yhdessä tasa-arvoisina ihmisinä tarkastelemassa asiakkaan haasteita eri näkökulmista, eikä asiakkaan itse tarvitse astua tarkastelun kohteeksi spottivalojen kuumuuteen.
Myös yrittäjänä ja vaativan kuntoutustyön ammattilaisena itsen laajentaminen yksilökeskeisyyden sijaan kumppanuuteen ja yhteisöllisyyteen on auttanut jaksamaan, voimaantumaan ja innostumaan joka päivä uudelleen työstään ja mahdollisuudestaan oppia jokaisesta asiakaskohtaamisesta aina uutta. Ilman upeita asiakkaitani minun työtäni ja yritystäni ei olisi, joten minun työni ja yritykseni ei ole vain minä vaan jokainen ihminen jonka saan kohdata työni ja yritykseni kautta!
Kun näin ollen hahmotan itseni jatkuvasti vain osana jotain itseä suurempaa, poistuu harteilta myös ylimääräinen vastuun taakka, joka heijastuisi varmasti asiakkaisiini ja heikentäisi heidän mahdollisuuttaan vaikuttaa yhteistyömme tekemiseen ja tulokseen. Uskon, että tämä on myös yksi painava syy siihen, miksi niin moni erityistukea ja erityisvoimia tarvitseva neurokirjon perhe ei koe tulleensa aidosti kohdatuksi tukipalveluissa: jos ammattilainen varastaa yksin vastuun yhteistyöstä ja ajattelee olevansa yksisuuntaisessa auttamisuhteessa asiakkaidensa kanssa, ei hän jätä asiakasperheelle lainkaan mahdollisuuksia onnistua auttamaan itse itseään. Aivan kuin ammattilaiset olisivat siirtyneet sosiaalityön historiassa ajassa hyvinkin paljon taaksepäin takaisin aikaan, jolloin avun kohteena oleminen oli jopa itsemääräämisoikeutta polkevaa.
Yhteisvastuullisuus ja tasavertaisuus ovat tavoitetiloja, joilla jokaista kanssaihmistä voidaan kokemukseni mukaan auttaa erittäin menestyksekkäästi ja voimauttavasti ilman, että lopulta voisi edes sanoa mitä itse ammattilaisena teki asiakkaan eteen. Kun vastuu ja visio yhteistyöstä rakennetaan aidosti asiakaslähtöisesti, saa ammattilaisena usein olla vain vauhdin antajana, sillä asiakkaat osaavat aina itse ohjata omaa elämäänsä parhaiten, kunhan he kokevat etteivät ole yksin menossa kohti uutta tuntematonta! Ammattillinen rohkeus, joka syntyy usein kokemuksesta, tukee asiakasta pelon ja jännityksen edessä, jolloin käsi kädessä on yhdessä helpompi ottaa askelia kohti asiakkaan unelmia, tavoitteita, toiveita ja tulevaisuutta.
