Ruokavalio hoitaa?
2. toukokuuta 2017
Luin kyseisen kirjan ja ajattelin referoida oman ymmärrykseni kautta kirjan sanoman tiivistettynä. Itse en voi ottaa kantaa ravitsemusasioihin, ja luulen, että jokainen on paras asiantuntija omasta hyvinvoinnistaan. Tätä kirjaa voi käyttää halutessaan apuna omien ruokatottumustensa pohtimiseen, mutta en lähtisi lukemaan teosta liian sinisilmäisesti ja suoraviivaisesti.
Kirjoittajat kertovat, että koska AD(H)D on biologinen tila, voidaan sitä myös hoitaa biologisesti, ruokavalion avulla. Keskittymisvaikeuksisilla ja autismin kirjon lapsilla onkin tunnetusti saatu vaihtelevia tuloksia aikaiseksi ruokavalio-interventiolla, mutta ihmisten yksilöllisyydestä johtuen sopivan ruokavalion löytäminen ei ole yksinkertainen juttu. Tukitoimilla pyritään auttamaan AD(H)D-henkilöä selviytymään oireiden kanssa, mutta tämän kirjan kirjoittajat haluavat käydä kiinni syvimpiin juurisyihin poistamalla oireita ilman lääkitystä.
Kirjoittajat perustelevat AD(H)D:n lääkeetöntä hoitoa sillä, että oireet johtuvat kivennäis- ja hivenaineiden, entsyymien, välittäjäaineiden ja välttämättömien rasvahappojen puutoksesta. Korjaamalla tätä puutosta voidaan heidän mukaansa hoitaa AD(H)D:ta.
Käytännössä kirja neuvoo lopettamaan biologisesti haitallisten aineiden käytön, kuten kemikaalien ja allergisoivien aineiden. Tätä varten kirjoittajat kehoittavat kiinnitettämään huomiota ruokavalion lisäksi myös hyvään sisäilmaan!
Kirjoittajat suosittelevat ruokapäiväkirjan pitämistä, jossa kirjataan myös päivän aikana ilmenneet tunteet, mielialan ja fyysiset tilat. Mahdollisuuksien mukaan voi myös syödä pitkään vain 1-3:a eri ruoka-ainetta ja katsoa kuinka ne vaikuttavat kehoon. Näin pyritään selvittämään henkilökohtaisia yliherkkyyksiä.
Kirjoittajat neuvovat välttämään mm. ruoka-aineita, jotka suorastaan himottavat. Himo on heidän kertomansa mukaan vieroitusoire riippuvuudesta ja kertoo usein allergiasta.
Vaikka kirjassa painotetaan ruokavalion yksilöllistä testaamista, annetaan siinä yleisohjeiksi:
-
Luonnonmukaisen ruuan suosimisen sekä B6-vitamiinin, proteiinien, tryptofaanin, aminohappojen, kalsiumin, magnesiumin ja omega-3 rasvahappojen lisäämistä. Näitä saa mm. kefiiristä, raakamaitotuotteista, banaanista, kalkkunasta, tuoreravinnosta, probiooteista, voista, avokadoista, hapankermasta, kylmäpuristetusta oliivi- tai pellavansiemenöljystä, kaloista ja idätetystä soijasta.
-
Ylivilkkaudesta kärsivien kannattaa vältellä nopeita hiilihydraatteja ja panostaa hyviin proteiineihin (pähkinät, siemenet, linssit, juusto, munat, liha, idätetty soija).
-
Vehnäleivän voi korvata spelttileivällä, riisin villiriisillä, pastan ja perunan kasviksilla.
-
Sokeria kannattaa välttää, sillä se heikentää elimistön kykyä hyödyntää ravintoaineita ja pitää yllä tulehduksia.
-
Vettä tulee juoda tarpeeksi paljon joka päivä.
Kirja avaa jonkin verran sitä, mihin ohjeet perustuvat ja kuinka jokaisen yksilöllistä tilannetta voi alkaa seuraamaan ja selvittämään. Kirjoittajat antavat myös paljon vinkkejä siitä kuinka eri ruoka-aineita on syytä säilyttää, valmistaa ja syödä, jotta niistä saa parhaiten irti tarvitsemamme ainesosat.
Kirjassa on kerrottu lyhyesti myös mm. paastosta, ravintolisistä sekä erilaisista vaihtoehtohoidoista, joista osa on enemmän tutkittua kuin toiset. Suosittelen kyllä kirjan lukemista ja rohkeutta etsiä itselle sopivin ruokavalio, mutta paaston, ravintolisien ja vaihtoehtohoitojen suhteen suosittelen lääkärin ja/tai ravitsemusasiantuntijan konsultoimista. Myös raakamaidon vaaroista on uutisoitu, joten ainakin lasten suhteen niiden käyttöä on syytä punnita tarkkaan.
Kirjan ovat kirjoittaneet amerikkalaiset, ja tutkimukset joihin he viitaavat, ovat usein myös amerikkalaisia. Kokemuksen vuoksi en lähtisi uskomaan tutkimuksia suoraan vaan käyttäisin omaa maalaisjärkeä tulosten arvioimiseen sekä erilaisten ruokavalio vaihtoehtojen testaamiseen.
Suomen Käypä hoito-suosituksissa painotetaan myös, että tutkimusnäyttöä erilaisten vaihtoehtohoitojen hyödystä on vähän. Esimerkiksi lisäaineiden ja sakkaroosin välttäminen tai välttämättömien rasvahappojen, raudan tai magnesiumin lisäkäyttö eivät vaikuta suosituksen mukaan lasten ADHD-oireisiin. Homeopatiasta ei ole sen mukaan myöskään hyötyä lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa. Sinkin lisäämisestä ruokavalioon ei ole Käypä hoidon mukaan luotettavaa näyttöä, mutta se saattaa parantaa stimulanttihoidon tehoa.
