Kuinka kesyttää keskeneräiset projektit?
17. maaliskuuta 2021Moni neurokirjolla oleva, mutta myös me kirjon ulkopuolisetkin, kärsii jatkuvista keskeneräisistä projekteista. Ne kasaantuvat joko ympäri asuntoa tai kaappien pohjille, unohtuvat tai vaivaavat mieltä jatkuvasti. Niille on yleensä yhteistä se, että motivaatio lakkaa ennen kuin projektin on hoitanut loppuun. Tässä hieman vinkkejä, joilla tätä ongelmaa voi lähteä ratkaisemaan eri näkökulmista.
-
Ensinnäkin ongelmallista tässä kuviossa on ajattelutapa, jossa keskeneräisyys nähdään ongelmana. Keskeneräisyyttä voi olla vaikea kestää, jos asioiden halutaan saavuttavan jokin loppu nopeasti. Aivot ja ihmismieli tunnetusti kaipaavat valmiita malleja, joilla elämää on helpompi ennakoida ja suunnitella, mutta tämä ajattelumalli ei sovi kaikkeen. Kaikkia ongelmia ei pystytä ratkaisemaan eikä kaikki asiat sisällä selkeää lopputulosta. Eikä kaikkea ole tarkoitettu valmistuvaksi nopeasti. Siksi on hyvä pohtia ensin sitä, mitä lopputulosta konkreettisesti toivoo ja voiko sitä realistisesti saavuttaa siinä ajassa ja muodossa mitä toivoo.
-
Toinen haaste tässä ajattelumallissa on se, että ihmisen voi olla vaikea sietää keskeneräisyyttä ja sen herättämiä tunteita. Kun ei saavutakaan mielessä ollutta visiota halutusta lopputuloksesta, tulee helposti kokemus siitä, ettei tämä riitä. Jos odotamme ”täydellistä” lopputulosta (=juuri toiveidemme mukaista), saatamme asettaa itsemme lähes mahdottoman eteen. Samalla rajaamme erilaiset vaihtoehtoiset lopputulokset pois, jos emme jätä mahdollisille muutoksille tilaa. Vapaalla luovuudella ja tilan ja ajan antamisella voimme joskus saavuttaa jopa paremman lopputuloksen, kun mitä alkuun osasimme edes kuvitella! Siksi olisikin hyvä pysähtyä sen äärelle, mitä tunteita projekti(t) itsessä herättää ja mihin tunteeseen pyrkii vaikuttamaan tai mitä tunnetta saavuttamaan projektin avulla. Riittäisikö vähempi? Voisiko sen tunteen saavuttaa, vaikka projektin lopputulos olisikin hieman erilainen kuin oma alkuperäinen suunnitelmamme?
-
Kolmas haaste on useimmilla projektien määrä. Koti tai kaapit pursuavat projekteja, joista on saanut joskus inspiraation ja vision, mutta jotka ovat jääneet aina uusien ideoiden ja projektien jalkoihin. Ne kalvavat mielessä tai hankaloittavat asumista ja kodin hoitoa sekä lopulta uusienkin projektien toteuttamista. Tässä kohtaa viimeistään on hyvä ottaa hetki aikaa ja pohtia sitä, mistä voisi luopua kokonaan tai hetkeksi, jotta saisi kaikille asioille enemmän tilaa.
-
Neljäs haaste on kuitenkin monella luopumisen vaikeus, koska samalla joutuisi päästämään irti jostain tärkeästä, tai kokee heittävänsä hukkaan hyviä ideoita tai aikaa ja vaivaa (eli jo alkuun saatettuja hommia). Luopumisen sijaan voikin kerätä projektit yksitellen omiin laatikkoihinsa (muuttolaatikoihin jos ovat isompia) ja miettiä kuinka itselle olisi paras tapa organisoida ne:
-
Yksi strategia on päättää mihin projektiin tarttuu ensimmäisenä ja pitää kaikki muut (uudetkin ideatasolla olevat) sen aikaa laatikoissaan. Näin niistä ei tarvitse luopua, mutta jokainen odottaa omaa aikaansa. Samalla yksi projekti saa valloittaa rauhassa sen tilan, mitä se tarvitsee.
-
Toinen strategia on toteuttaa projekteja fiilis-pohjalta niin, että joka päivä voi valita minkä vain projektin edistettäväkseen, ja joka ilta sen päivän projekti laitetaan takaisin omaan laatikkoonsa odottamaan uutta inspistä.
-
Jos projekteja on paljon ja niiden muistaminen tuottaa ongelmaa, voi kirjata projektit paperille. Näin näkee nopealla silmäyksellä niiden kokonaisuuden ja voi valita mikä vetää puoleensa.
-
Eräs helpottava strategia on myös suunnitella eri projekteille oma aikansa valmiiksi kalenteriin! Taulujenmaalaus tammikuu, huilunsoiton opettelun helmikuu, markkinointi-koulutus maaliskuu, hameen ompelun huhtikuu… Tällä keinolla vuoteen saa mahdutettua parhaimmillaan 12 eri projektia ja jokaiselle on oma suunniteltu aikansa. Koska kaikelle on selkeä kuukausi toteutusaikaa, on jokaiselle olemassa luonnollinen deadline, jota muuten ei välttämättä tulisi koskaan. Viimeisen kuukauden voi myös säästää keskenjääneiden projektien viimeistelyyn, ja hyvin isot projektit voi aina siirtää taas seuraavaan vuoteen jatkumaan.
-
Meillä länsimaisilla ihmisillä on aikakäsitys, jossa näemme mielessämme elämämme ja jokainen päivä kuluttaa tätä aikaa pois. Monessa kulttuurissa on kuitenkin päinvastainen aikakäsitys, jossa jokainen päivä onkin lisää aikaa tehdä mielenkiintoisia asioita. Omaa aikakäsitystään voi siis ravistella hyödyntämällä molempia aikakäsityksiä, ja pohtimalla, mihin haluan juuri nyt ja lähiaikoina keskittyä ja minkä aika voi olla myöhemmin.
-
Jos projektien määrä on aina vaarassa räjähtää käsiin, voi olla hyvä käydä ideoitaan ensin läpi rauhassa mielikuvissaan ja päättää vasta myöhemmin mihin niistä ryhtyy konkreettisesti. Mielikuvat toimivat yhtä vahvasti kehomme tasolla kuin oikeatkin tilanteet, joten pelkkä mielikuvan läpikäyminen voi riittää joidenkin ”mahdottomien” projektien hylkäämiseen.
-
Projekteja voi myös yrittää yhdistää tai niiden edistämistä voi auttaa motivoimalla itseään eri tavoin: tekemällä yhdessä ystävien kanssa, tekemällä aina samalla kun katsoo tai kuuntelee jotain ohjelmaa/podcastia/luentoa/palaveria, muodostamalla tekemisestä rutiinin (esim. joka aamu/ilta/lauantai jne.) tai pitämällä projektia esillä niin, että sen muistaa aina kun sen näkee.
-
Yksi helpoin keino välttää projektien jatkuvaa lisääntymistä, on sometauko. Suurin osa ihmisistä imee sosiaalisesta mediasta ideoita ja mieli on heti innokas toteuttamaan kaiken. Somea voi seurailla taas, kun on saanut raivattua itselleen aikaa, tai parhaassa tapauksessa voi opetella hallitsemaan innostumistaan ja tapaansa käyttää somea niin, että ideoita ei synny jatkuvasti lisää tai ettei niihin aina tartu. Se mitä me laitamme mieleemme, pysyy siellä, joten on hyvä pysähtyä säännöllisesti tarkastelemaan sitä, mihin käyttää aikaansa ja energiaansa sekä mieltään. Ideat eivät netistä lopu, mutta mielemme tila ja aivojen kapasiteetti täyttyy helposti, samoin kuin kalenterimme, päivämme ja kaikki vapaa-aikamme.
Meillä jokaisella on valta valita ja päättää omasta elämästämme joka päivä mitä pienempien asioiden suhteen. Ja pienillä on suurin vaikutus! Ne ovat asioita, jotka ovat läsnä joka päivä, useitakin kertoja päivässä. Pieniä hetkiä, valinnan paikkoja ja tietoisia tai tiedostamattomia päätöksiä. Jokapäiväiset toimemme ja valintamme muokkaavat elämäämme ja tulevaisuuttamme, joten on hyvä herätä huomaamaan, että teemme omaa huomistamme jo tänään. Onkin hyvä tarkastella säännöllisesti, mihin minun toimintani minua johtaa. Silloin voi aina valita toimia toisin ja luoda itselleen erilaisen tulevaisuuden.
Iloa päiviinne ja tilaa olemiseenne! =)